Powered by Spearhead Software Labs Joomla Facebook Like Button

Ajattelin kirjoitella tähän artikkeliin hiukan ajatuksia puuveneen korjaamisesta. Todennäköisesti tästä muodostuu ikäänkuin blogi veneenveistäjän sielunelämään ja ajatuksiin työstä. Pohtien ja pähkäillen eri asioita ei niin tekniselttä kannalta.

 

Miksi korjata puuvene

Puuvene on yleensä aina kaunis. Joko esteettisesti, funktionaalisesti tai sitten siihen on rakastunut niin paljon että se on kaunis vain siksi.

Uusia veneitä veistetään nykyään melko vähän muutoin kuin itselleen harrastusmielessä ja vanhoja veneitä on myös runsaasti tarjolla erittäin kohtuulliseen hintaan suhteessa veneen materiaaleihin. Siksi veneen korjauttaminen on tällähetkellä hyvinkin järkevää silloin kun korjauttaminen tehdään omaan käyttöön.

Samanaikaisesti veneen korjaaminen myyntiin ei ole kaupallisesti järkevää johtuen markkinoiden hintatasosta.

Miksi veneitä sitten korjataan omaan käyttöön kun voisi vaihtaa uuteen parempikuntoiseen kohtuullisella summalla rahaa ?

Koska puuveneellä on sielu, persoonallisuus ja historia. Puu on myös elävä materiaali ja ehkä juuri senvuoksi puuveneillä tuntuu olevan vielä enemmän tuota persoonallisuutta ja sielua johon omistaja kiintyy.

Kun veneellä purjehtii niin purjehtija pitää huolen veneestään navigoimalla sitä turvallisesti mutta myös vene pitää huolta purjehtijasta. Se on kumppanuutta. Eikä siis ole ihme että hienon kesän jälkeen veneeseen on viimeistään rakastunut korviaan myöten.

Aina asiat ei kuitenkaan luista. Silloin veneestä voi tulla taakka huollollisesti tai rahallisesti.

Puuveneammattilaisena pystyn auttamaan asiakkaitani poistamaan tai vähentämään tuota huollollista taakkaa. Viat saadaan korjattua että ne ovat paha muisto vain ja veneilyyn saadaan taas ilo takaisin. Myös huolto ja ennakoiva korjaus ennen vikojen ilmestymistä kuuluu toimenkuvaan. Miksi pitäisi aina odottaa että p.... iskee tuulettimeen kun voi ennakoida ja poistaa tulevat huolet jo etukäteen.

 

Millaista se korjaamistyö sitten oikeasti on ?

Kyllä siinä Paulig hetket oikeasti aika pienessä osassa on. Suurimman osan aikaa kun vene on verstaalla niin siinä on projekti joka on jollain tavalla rikki. Työn valmistuttua vene saattaa olla paikalla vain joitain tunteja kun se lähtee taas maailman merille.

Mutta totuuden nimessä on kiva välillä pysähtyä ja ihastella että tuollainen tuli tehtyä. Käsillä tekeminen ja uuden luominen on hyvin palkitsevaa.

Projektihan alkaa usein siivoamisella ja sen jälkeen purkamisella. Myrkyllistä maalia, likaa, hometta, lahoa ja.. yääääh... Kaikkea mitä veneen koloihin kertyy vuosien aikana. No, se nyt vaan on pakko tehdä melkein joka korjaushommassa. Tarvii poistaa vaurioitunut puumateriaali, siivota ja siistiä asennuspinnat että uusi osa istuu nätisti vanhan paikalle. Sitten tarvii siivota työpiste. Siivoamista on siis paljon ja se on jatkuvaa.

Materiaalit tulee myös hommata.

Lopulta pääsee valmistamaan uuden osan korjaukseen. Se tapahtuu usein melko nopeasti suhteessa tuohon valmisteluun.

Kaikki puuveneethän ovat epätäydellisiä omassa täydellisyydessään. Tarkoittaen että ne ovat eläneet käytössä ja veistämöllä on tehty virheitä. Hups saako noin sanoa. Mutta juu kyllä vanhat mestaritkin teki virheitä.  On epäsymmetriaa sekä muodonmuutosta. Mikään ei ole niinkuin suunnittelija on sen piirtänyt. No yleensä erot on aika pieniä eikä niitä silmällä huomaa mutta uutta korjausosaa valmistettaessa tehdään aina uniikkia kappaletta veneen veistäjän ja historian ehdoilla. Ehkä se erottaa uuden veistämisen ja vanhan korjaamisen parhaiten. Uutta veistettäessä veistäjlle muodostuu oma tyyli ja rakennetavat joita hän käyttää. Kun korjattaessa tulee adaptoitua veneen rakenteen mukaiseen korjaukseen ja tehdä alkuperäisen veistäjän tyyliin tuo korjaus. Muutoinhan se törröttää sieltä kuin traktori heinäpellosta.

Kun korjauksen saa ns. puuvalmiiksi korjaus on usein kauniimmillaan tekijälleen. Silloin on kiva hetkeksi istua ja katsoa työtä. Koska pianhan korjaus saa päälleen kyllästettä, maalia tai lakkaa. Tietysti näkyvät osat muuttuvat kauniimmiksi mutta usein rakenteelliset korjaukset jäävät aivan piiloon ja ikäänkuin katoavat sisälle veneeseen. Mutta kyllä ne siellä ovat. Uusi kölipuu on uusi selkäranka veneelle joka kantaa veneen vuosikymmeniä eteenpäin. Se vaan menee sinne sisälle piiloon ja venettä käytettäessä pilssiin alkaa taas kertyä likaa ja korjaus ikäänkuin muuttuu osaksi veneen historiaa häviten näkyvistä.

Puutyötä tehdessä tulee aina lastuja purua ja pölyä joka tarvii hallita siivoamalla. Omalla verstaallani panostan jatkuvasti pölynhallinnan parantamiseen. Puruimuri, kiinteä putkitus, cyklooni purunkeräimet, koneet liitettynä järjestelmään. Harjat ja imuri. Tämä on osa sellaista näkymätöntä laadullista työtä joka on tärkessä roolissa jotta työtä pystyy ylipäätään tekemään tehokkaasti. Kuinka voisi lakata jos ilma on sakeana pölystä ? Ja silti sitä aina leijailee hieman kun töitä tehdään.

Lakkaaminen tosiaan. Se on melko palkitsevaa kun saa veneen pintaan kauniin kiillon josta omakuva kiiltää liki peilimäisesti luo aina hyvän mielen. Lakkaus voi olla myös melko turhauttavaa hommaa. Valuma, Pah taas hionta ja uusiksi. Pölyä, Pah taas hionta ja uusiks, Horjahdin ja kädenjälki, Pah uusiks. Ja välissä aina kuivumisaikoja joten aikaa kuluu. Mutta kyllä se siittä aina valmistuu vaikka joskus tuleekin takapakkia.

Oppimista työssä. Olen jutellut vanhempien veistäjien kanssa aina kun mahdollista ja olen huomannut saman työssäni. Ihan samanlaista työtä tai työpäivää ei ole, piste. Jokainen päivä on jollaintapaa oppimiskokemus. Tai jos ei ole niin et ole ajatellut mitä teet ja miten teet. Vaikka yhden työn on kerran tehnyt niin vene on aina yksilö joten sama työ toiseen veneseen on yleensä hieman erilainen kun aikaisempi. toki erot voi olla melko pieniä mutta niitä on. Usein on myös tehtäviä joita ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin ainakaan aivan sillä tavalla kun asia on ratkaistu kyseisessä veneessä. Silloin tarvii hiukan pysähtyä ja miettiä. Aina ei ole hyvä sännätä ihan ensimmäiseen ratkaisuun mikä mieleen tulee.

Komunikaatio. Joo helppoa jutellaan. No valitettavasti komminikaatio on aina hieman vaikeeta ja sitä tulee tehty aivan liian vähän. Asiakkaan kanssa olisi hyvä jutella paljon, paljon enemmän. Mutta kyllä suoraansanottuna aina ei jaksa. Työ on melko fyysistä ja energiaa kuluu. Silloin myös helposti väsyttää töiden jälkeen. Samoin yrittäjällä on yleensä myös muita paineita joiden hoitaminen syö energiaa. Puuveneala ei kuitenkaan ole sellainen tulossampo jossa rahaa tulisi ovista ja ikkunoista määrättömästi. Kyllä siihen sataseen saa tehdä paljon töitä. Eräs yrittäjä mulle sanoikin että duunarin tonni on yrittäjän satanen. Niin, aika lähellä sitä ollaan.

Kommunikaatioon liittyy myös tiiviisti luottamus. Asiakkaan tulee voida luottaa veneenkorjaajaan että homma tulee tehtyä ja sovitulla tavalla. Ja jos joku askarruttaa niin kommunikaatio on tärkeätä. On aina paljon helpompi keskustella asioista ajoissa. Veneenkorjaajan tulee myös voida luottaa asiakkaaseen että tiedot on oikeita ja laskutkin maksetaan ajallaan. Ajoittain korjausinvestoinnit on melko suuria kun tilataan esimerkiksi mahonkikuorma. Viivästyneet laskut on aiheuttaneet minullekkin murheita  ja projektien viivästymistä kun on joutunut odottelemaan rahoja että saa ostettua materiaaleja. Ikävää mutta todellisuutta.
Onneksi yleensä asiat kuitenkin luistaa ja hommat menee eteenpäin.

Viivweistä luiskahdetaan sujuvasti aikatauluihin. No korjaaminen ei ole kiireisenmiehen hommaa. Työssä on paljon muuttujia jotka vaikuttaa aikatauluihin. Materiaalien toimitusajat, liimausten ja lakkausten kuivumisajat, mahdolliset mokat jotka joutuu uudisrakentamaan, jne... Joten kyllä siihen projektiin kannattaa aina varata aikaa ja mieluummin ilman deadlinea. Eniten harmaita hiuksia asiakkaalle ja tekijälle tulee kun koitetaan hoppuilla. Korjaus nyt vaan ottaa aikansa ja siinävaiheessa kun korjauspäätös on tehty niin kiireen saa aina unohtaa. Parempi nojautua taakseppäin ja enjoy the ride.

Kun korjaus sitten on tehty asiakas on hakemassa tai katselmoimassa venettään on palkitsevaa huomata kuinka asiakas usein uudelleen rakastuu veneeseensä. Monesti saatu palaute on juuri sellaista josta näkyy se ilo jonka korjattu vene omistajalleen antaa.

Satamissa ihmiset ovat tulleet ihastelemaan venettä ja omistaja "joutuu" kertomaan veneestä ja sen kunnostuksesta.

On tehty kesälomapurjehdus pitkästä aikaa hieman kauemmaksi kun luotetaan veneeseen eikä pelätä aikaisemman lahon tai vuotopaikan vuoksi.

Puuhastellaan itse veneellä aivan uudella energiatasolla ja tunnetaan ylpeyttä myös omien käsien työstä.

On hienoa saada tuota palautetta ja ajoittain kuvia veneen käytöstä korjauksen jälkeen. Silloin tietää että projekti on onnistunut kun asiakas pääsee nauttimaan veneestään uudestaan.

 

Harrastus ja työ

Minä aloitin puuveneiden korjaamistyön harrastuksesta. Voisi siis sanoa rakkudesta lajiin. Eikä se ole kaduttanut.. Olen päässyt tutustumaan monenlaisiin veneisiin pintaa syvemmältä ja vierailemaan vielä useamassa.

Jolat, Fiskarit, Meriläiset, Havsörnit, Scyllat, Pirtuveneet, Mälaren, Louhi, Hai, Meriristeilijät, 5mr, 6mr, 8mr, 10mr, jne.. erilaisia venetyyppejä joihin olen päässyt perehtymään. Voisi siis sanoa että työ avasi laajemmin ovet harrastukselleni.

Jaksaako töiden jälkeen sitten harrastaa.... No jos voisi pitää vapaapäiviä niin kyllä sillon jaksaa. Tuleeko sitten tehtyä omia veneitä illalla töiden jälkeen. No suoraansanottuna ei. Ei jaksa jos on tehnyt täyden päivän asiakkaiden veneiden kanssa niin iltaan kaipaa vaihtelua.

Harrastamaan pääsee kuitenkin mm työmatkoilla jotka kohdentuvat johonkin satamaan, telakalle, messuille tai tapahtumaan. On kiva tavata ihmisiä joilla on samanlainen mielenkiinnon alue. Ja työ/harrastus sekoittuu sujuvasti tällaisessa hieman vapaampimuotoisessa työssä.

 

Upee fiilis

Olipas upee fiilis tänään. Sain puutyöt lähes valmiiksi meriläiseen uuteen mäntyrima kanteen. Toki vielä sipistelyä on mutta nyt se ensimmäisen kerran näyttää mitä on tulossa.
Tällainen hetki on sellainen Paulig hetki kun voi hetken istua ja katsoa työtä. Pari viikkoa sitä tuli pakerrettua täysiä päiviä mutta kyllä se siihen sitten nassahti. Nyt alotetaan sitten taas suttaaminen kun laitetaan tulpat ja massat uriin. Sen jälkeen työvaiheet kannelle onkin taas kaikenaikaa siistiytyviä kun edetään kohti lakkausta.
Hieno päivä.

.

Joulua Pukkaa

Syyskausi on mennyt hulinalla vaikkei sitä web sivujen päivityksestä huomaa.
Kansiremontti, Kölipuunvaihto, Kajuutanrakennus, Kolarikorjaus ja tainnut jotain muutakin pientä olla mahtunut työlistalle kesän jälkeen.
Hienoa kun saa tehdä töitä. Niitä on paiskittu melkein kaiken aikaa 7pv viikossa.
Nyt onkuitenkin aika rauhottua hetkeksi aikaa Joulua viettämään ja viettää pari päivää perheen kanssa. Sillä sama rumba alkaa kevätkauteenkin.
 

Olen kiitollinen kaikille asiakkailleni jotka ovat luottaneet palveluihini.
On mukava oppia tuntemaan teitä. Toivottavasti nautitte veneestä ja kesästä taas ensikesänä. Nyt kuitenkin Hyvää Joulua !

 

Valkoisen monta sävyä

Whiter shade of pale....
Tässä on sudittu maalia viimeviikot pariinkin eri veneeseen.
Pääsääntöisesti valkoista. Mutta kolmesta eri maalista....
Valkoisen maalin valinta on mielenkiintoinen alue.
Lika ei saisi näkyä. Joskus halutaan rauhallinen sävy. Toisinaan halutaan kiiltävää bling bling:ä.
Joskus halutaan valon heijastusta muttei kiiltoa.
Valkoinen voi olla kylmä tai lämmin väri.
Loppujen lopuksi hyvin pienillä sävyeroilla saadaan paljon tunnelmaa ja imagoa veneeseen.

Kevätkausi tuossa alkoi ja päivät pitenee. Onneksi saadaan taas hiukan auringon valoa tänne pohjolaan. Itse odotan jo kuumeisesti vesien ssulamista ja vesille pääsyä.
Duunia pitää vaan painaa vielä paljon. Hiukan on tullut mutkia projekteissa niin pientä viivettä on havaittavissa. Mutta ei hätää kaikki luvatut veneet pääsee vielä keväällä veteen.

 

 

 

 

Filantropiaa, Fiilistelyä ja Liiketoimintaa

Ajatusten virtaa taas kerran.
Veneenkorjausta tehdessä on muutamia ongelmia. On odotukset, hinta ja sovittu sisältö.
Unelma tilanteessa ne aina kohtaa. Aika usein ei. Siittä otsikko.
Jos tunnit ylittyy työn tekijällä arvioidusta niin hän tekee filantropiaa ellei laskuta ylitystä.
Se taas ei ole liiketoimintaa jolla voi oikeesti maksaa laskut ja elättää itsensä.

Fiilistelyn vuoksi extra tunteja voi toisinaan tehdä. Homma vaan on niin kivaa ja haluaa lopputuloksesta hiukan paremman kun pystyy laskuttaan.
No joo mutta kuka maksaa hallivuokrat ja laskut. No yrittäjä.
Ja lopulta rahat hupenee ja homma kuivuu jos fiilistelee liikaa.

Liiketoimintaa taas on jos pystyy laskuttamaan kaikki tunnit ja kaikki materiaalit. Hassua mutta se onnistuu putkimiehiltä ja sähkömiehiltä. Miksi se on niin pirun vaikeeta puuveneen veistäjiltä/korjaajilta? Onko syy asiakkaissa?
Mun mielestä ei... Syy on siinä että veneenveistäjillä/korjaajilla on "Rakkaus lajiin".
Niin, se sama rakkaus joka on ajanut nuo henkilöt alalle on heidän turmionsa.
Ei saisi sortua filantropiaan ja fiilistelyyn. Työ on businesta jossa laskutetaan kaikki tunnit ja materiaalit. Tai ei tehdä extroja.
Hah... Kuinkahan moni alalla oikeasti ei koskaan tee extroja koska välittää myös siittä veneestä.

 

 

Free Joomla! template by L.THEME