Powered by Spearhead Software Labs Joomla Facebook Like Button

Kumpuselkä ajoverkkovene

Tässä projektissa on tavoitteena kalavene jossa pääsee kajuuttaan lämmitteleen.
Kyseessä on kumpuselän veistämä vanha ajoverkkovene.
Vene tuotiin verstaalle kevyttä korjausta ja huoltoa varten.
Katsotaan mitä kaikkea matkanvarrella löytyy.

www.paluukyyti.fi toi veneen Helsingistä Tampereelle sujuvasti ja hyvin kohtuullisella kustannuksella.

Vene telakoitiin, siivottiin tavarasta ja kiskaisin sen sisälle halliin sulamaan.

Ensin aloitan veneen tarkastuksen ja katson mitä yllätyksiä sieltä löytyy.
Varmasti jotain ja ehkä paljonkin. Koska veneen ostaminen näkemättä on sulaa tyhmyyttä. Tässä tapauksessa myyjä oli kuitenkin dokumentoinut veneen kuntoa asiallisesti jo myynti ilmoituksessa josta tiedetään että ohjaushytti sisältää lahjoa, partaassa on lahoa ja kansi kaipaa työtä. Kuitenkin vene oli ollut kesällä vedessä ja moottorin tulisi toimia. Kuten kuvista näkyy töitä odotetaan olevan.

  

  

    

Veneen mukana tuli venepukit jotka ovat tarpeettomat joten ne laitettiin heti myyntiin.
Joten tarviitko Nobilis moottorivene pukkeja täältä saisi hyvät 300 Eur hintaan !

 

Tarkastuksessa käyn läpi veneen kauttaaltaan, tutustutaan veneeseen ja haetaan esille hellää huomiota vaativat kohdat. En kuitenkaan aioi repiä paattia auki samointein vaan pitäydytään suunnitelmassa tehdä kalavene.

Ensimmäiseksi tarkistin koneen nesteet, toiminnan, öljynpaineet, vuodot ja vaihteiston.
Konessa ei ollut vuotoja ja öljytkin puhtaita. Starttasi laakista akun latauksen jälkeen. Öljynpaineet nousi nätisti.
Lataus ei kuitenkaan toiminut. Se oli helppo korjata kun laturi oli vain väärin kytketty.
Jäähdytysvesikin kiertää oikein loistavasti.

Konepuoli on siis soiva peli vuodelta 1964.

Seuraavaksi siivosin pilssin kaikesta moskasta imuroimalla. Nyt sitä onkin mukavampi katsella.

Sit olikin aika hyökätä lahovaurioiden kimppuun. Ensimmäisenä peräkansi.

Revin irti lahot kansirimat jolloin alta paljastui mätä tukikolmio sekin sai poistua. Laudoitus on onneksi hyvässä iskussa. Vain varpelaudoissa on uusittavaa alapuolen lahon vuoksi. Nyt avatut rakenteet saa kuivua hetken.

.  

Taka tukikulma valmistettiin ja kansirimat tehtiin puun kuivuttua.

   

Samalla pyyhkäisin varpelautoja hieman puhtaammaksi jotta nähdään millaista puuta se on. Hiukan sinistymää mutta muutoin tervettä. Valitettavasti melko oksaista puuta joten jos haluaisi lakatun kannen niin puu tarvisi vaihtaa oksien vuoksi. Saattaapi olla että pitäydyn työvene lookissa ja maalataan kansi.

 

 

Jätän rimojen ruuvaamisen tuonnemmaksi niin katson sivukansien kuntoa ensin tarkemmin. Sit vasta päätös mimmonen kansi lopulta tehdään.

Peräkannen ohessa aloin huomioimaan tuota lahoa ohjaushyttiä. Oikeastaan pidän sen muodosta ja miltä vene näyttää sen kanssa joten tehdään uudesta samanmoinen.Lahoa on Etuseinä, lasinkehykset, sivusarjojen yläosat. Myös katto menee uusiksi.


Lasit pois ja lahonnut sivusarjan ylälauta pois.

  

Näyttää jo paremmalta kun musta häviää. Mutta jotain puuttuu....   

uusi lauta leikkailtiin muotoon ja liimattiin paikalleen.

    

Seuraavaksi vaneriosa joka myös muokataan kajuutan modifikaatiota varten. 

     

Liitokseen tehtiin alkuperäisen mukainen tukilauta. Sit vanerit epoksoitiin reunoista että ne kestäis hiukan pidempään.

 

    

 

 

Sarja paikallaan ja hiontaa odottaen. 

Seuraavaksi taklasin tuon lahon parraslistan ja lahon laudan yläreunan sen alla. 

    

Nuin Sitten atakkia tuulilasin yhtä lahoo kulmaa kohti.Vanha kehikko pois ja uutta tilalle.

Epoksoinnin kautta tiätty. 

        

Ja humps. Siihenhän se poka sopi.

Näin palaset loksahtelee paikalleen ja vauriot väistyy.

 

Kun tuulilasi saatiin ordnungiin niin availín keulakannen lahot. Tämä on kaikista pahin lahoalue ja myös steevin yläosa on laho.

Kuten kuvasta näkyy kannen tukirakenteetkin oli aivan kukkamultaa. No poistettiin lahot osat ja hetken vene on kuin bowrider. Sit vaan perään veistämään uusia tukirakenteita ennen steevin avausta.

          

 

Vanhasta rakenteesta ei paljoa kaarta voinut mitata joten mittasin näytepisteet ja arvioin kannen kaaren niiden perusteella. Aika mukavasti se linjautu. Ellei jopa hyvin.  

 

Kun keula sai tuon tuennan niin uskalsin hyökätä steevin lahon kimppuun. Kuinkahan laaja se vaurio on että meneekö koko pötkö uusiks.
No naputellaan taltalla ja katsotaan. No kas sieltä löytyi tervettä puuta jo 40 cm syvyydestä.
Rapsasin siis lahon pois ja ryhdyi tekeen uutta korjauspalaa.


  

 

Nuin vain se sinne humpsahtaa. Korjauspalaa tarvi hiukan rakennella kun se on leveimmillään yli 30cm. Rakenne on hiukan alkuperäisestä poikkeava mutta tukeva.

Kun korjauspala saatiin paikoilleen tehtiin sille takatuki joka on myös keulimmainen kansipalkki.
Sitten päästiinkin veisteleen varpelaudat. Niihin tulikin mielenkiintoiset jatkot.

    

 

Sivukannet ja sarjat hiottiinpaapuurin puolelta ja kyllä tuosta ihan hyvä saadaan.

 

 

Välissä tehtailin uuden turkkilaudan lahonneen tilalle.

 

 

Päätin viimein millaisen kansirakenteen teen. Tehdään siittä pieni experimentti jossa keskiosa on vaneria.
Pinnoitukseksi tulee maali.

Vaneri on 12mm vaneri jonka taivuttaminen oli hieman haaste ja ratkaisin sen urituksella.
Asennuksessa uritukseen pursotetaan liimamassa joka on asennettaessa vielä märkää.

Testataan hiukan kauanko tuollainen tulee kestään. Ei ole aavistustakaan. Ainakin se on nopea ja halpa kansi.

 

 

Keulakansi sai toisenkin varpelaudan. Päädyin myös kaarevaan kajuutan etuseinään joten kajuutankatto on myös pyöristetty.

 

 

 

Nyt kun kansi on, lähes valmis. Hah...
Niin kuitenkin purin kajuutan takaseinän koska siirrän sitä taaksepäin.
Tässä vaiheessa pääsin mallintaan suunniteltua ohjauspistettä. Mulla oli suunniteltuna pari vaihtoehtoa mutta lopullisen sijainnin määrittelee kaapeleiden pituus.

     

 

Uusi takaseinä alkoi rakentua nopeasti.

Valmiiksihan se tuli sitten hitaasti kun kaikk vanerit tarvi sitten taas irrottaa ja epoksoida reunoista. Samalla petsasin ja lakkasin sisäpuolen.
Samoin tehtiin kannen vanereille.


  

 

    

 

Laipioihin tulee aina läpivientejä. Ne pyöristeltiin viilalla ettei tule teräviä reunoja ja sitten epoksoitiin nekin.

 

Myös tuota uutta ohjauspistettä pääsi tässä vaiheessa mallintaan. Ensin kasailin sen ja asentelin kaikki hallintalaitteet. Sitten sekin purettiin ja vanerit käsiteltiin. Ajoittain vanerinpalasia oli verstas täynnä epoksia reunoissaan. Loppu pöytätila niin sirkkeli ja höylä joutu telineeksi myös.


     

Epoksoinnin ja alapinnan käsittelyn jälkeen pääsinkin laittaan palasia taas paikalleen. Tällä kertaa lopullisesti.


Keulakansikin kestää nyt kävellä eikä mene jalka läpi lahosta.

     

Hytti alkoi muuttua umpinaisemmaksi kun takaseinä saatiin paikoilleen. Ja kyllähän keulakajuuttakin muuttui hieman suojaisammaksi etuseinänsä myötä.

     

Ajohytin toisenpuolen ikkunan kehys vaihdettiin myös uudeksi ja kattoon tein pienen jatkeen samalla kun laho kattovaneri vaihdettiin. Ajohytin takaprofiilia muutin kanssa hiukan.

   

Peräkansikin paikoilleen ja paljon paljon pakkelia leviteltynä kaikkiin ruuvinreikiin.

 

Kun ohjauspiste laitettiin takaisinkasaan se alkoi olemaan jo sellainen jota kelpaa katsoa. Kyllä se kalapaattiin välttää.


     

 

Sitten oli aika siistiä hiukan kattopintoja. Vanhat maalit pois, hionta ja uutta maaliapintaan.
Helppoa kun heinänteko. 

  

 

Samalla sisäpuolella hiottiin ja kyllästeltiin puutavaraa. Korjauksen uusi lauta näkyy hetken aikaa vaaleampana mutta rosslagin mahonki ja aika kyllä tasaa sävyä.

 

 Keulakansi sai saman käsittelyn kun katto. Samoin luukut. Kylkiin päästiin kanssa painamaan hiukan maalia. Kerros kerrokselta.

    

    

Samalla kun maalailu eteni ylhäältä alaspäin tein konekopan ja aloitin sähkötyöt. Kunnon 60 pisteinen maakisko jotta kiinnikkeet piisaa on itse tehty. Myös akuille tehtiin oma taso. Ei tarvi maata pilssivedessä.

  

    

Ennen kannen maalausta tarvi vielä huomioidaviimeinenlahovaurio kannen reunassa. Pala pois ja uusi nätisti tilalle.

    

 

Nuin vain. Sen jälkeen tuskaista hiontaa ja pääsin pintakäsitteleen kannen.

    

Samalla kun maalinhuuruissa toikkaroi niin voihan sitä vielä lisätä. Joten konekoppa ja turkki sai myös pintaväriä. Nehän näyttää hyvältä yhdessä.

  

 

Ja kun kerran tuli niin hieno pinta avotilaan ettei sielä uskalla kävellä niin voihan sitä hioo ja maalata kyljet. Surrrur.

  

Lasitkin siinä livahti paikoilleen kun hytin kyljet sai tarpeeksi maalia.Koska kevätaurinko on jo ensisäteensä luonut ja vene alkaa oleen säänkestävä se siirrettiin ulos odottaan pohjanmaalausta ja helojen kiinnitystä ennen vesillelaskua.

  

  

Onhan se aika hieno minun mielestäni. Kyllä tuolla kehtaa kalassa käydä.
Jatkuu vielä viimeistelyillä.           

Tämä paatti pääsi vesille.
Pohjassa laudoissa oli rakoja ja vanhaa Tät(?) massaa joka oli melko kovaa. Poistin ne ja laitoin tilalle Pehmo pohjakittiä.
Vene laskettiin vesille kesäkuun alussa ja se suoriutui heti omin pumpuin. Muutamassa päivässä lautojen raot olivat tiivistyneet.
Veneen varustelua jatketan vielä vesillä.

 

 

 

Muutos puolessa vuodessa on aika hurja.

 


 

Free Joomla! template by L.THEME