Powered by Spearhead Software Labs Joomla Facebook Like Button

Fiskarin Kansiremontti

Fiskari Albertina sai yleiskunnon kohotuksen ja kansiremontin2013/2014.

 

Ennen ja Albertiiin turvotuksessa remontin jälkeen.

Kannessa oli pehmeetä varpelaudoista perästä ja keulasta. Samoin vanhoja epoksilla tehtyjä paikkoja. Näille tarttee tehrä jotain.

 Noin se ilme muuttuu kun puuta tulee huonon lakan alta esille.

 

Avasin perän kuningaslaudan katsoakseni kuinka pitkälle laho on mennyt. Jaahas. lisää töitä.


Kannen saumat on olleet jokusen vuoden auki ja vesi on mennyt niistä perässä olevaan tukikolmioon lahottaen sen sisältä. Vaikka se veneen sisälle näyttää kovalta ja terveeltä on se päältä lahoa ja märkää. Vesi tihkuu puuta painettaessa. Tuo pitää vaihtaa.

Koska ensimmäinen indikaatio pitkään vuotavista saumoista löytyi niin tutkin saumoja hiukan lisää. Avasin seuraavaksi rakosellaan olevat törmäyslistat jotka keulassa oli jo murtuneet pehmeydestä. Muutama ruuvi aukesi vääntämällä. Mutta suurin osa tuli ulos vetämällä kevyesti.

Syy tähän oli että monet ruuveista olivat varpekannen ja laudoituksen saumassa. Ja vesi joka oli mennyt rungon ja törmäyslistan väliin oli pehmittänyt puuta.

Törmäyslistojen alta löytyi myös laudoista kolme lahovauriota.

Laudat tulee myös korjata.

Keulassa oli varpelaudoissa myös lahovauriota jota on aikaisemmin korjattu epoksi paikkauksella. Mutta joka on jo murtunut. Joten avasin keulan tarkistaakseni tukirakenteiden kunnon.

Tukirakenne on parempi mutta alkavaa lahoamista on havaittavissa.

Seuraavaksi Irrotin varpelautojen lahot päät perästä. Ja irrotin perän tukirakenteen. Myös laudat ovat hieman kosteat tukirakenteen sivulta. Mutta toiselta puolelta tervettä puuta.

 

Valmistin korvaavat palat valmiiksi. Ne kiinnitetään vasta kun rakenne on hetken kuivahtanut.

Seuraavaksi leikkasin ylimmän laudan pään irti koska se oli lahonnut varpelaudan reunasta törmäyslistan taakse kertyneestä vedestä. Lautaan laitetaan pätkä uutta mahonkia viistoliitoksella liittäen.

 Irrotettu vaurioitunut osa. Aikamoinen reikä ja kokonaan törmäyslistan alla piilossa.

Sitten onkin aika lätsäyttää perän uusi lautapaikka kiinni. Niitata, ruuvata steeviin ja tulpata. Se meni mukavasti tsup vain.

Seuraavaksi hyökkäsinkin styyrpuurin laidalla olevaan probleemaan. Siellä varpelaudan jatkoksesta on mennyt vesi ja sitä on paikkailtu epoksilla. Törmäyslistan alla olevassa laudassa oli myös läpilaho. Joten epäilempä että lisää sylttyä löytyy kun varpelaudan avaa.

Alla kuvat varpelaudan jatkoksesta ja ylä laudan reijästä ennen kirurgista toimenpidettä.

Sitten tohtori avasi paikat.
Sylttyä löytyi. Jatkoksen alla oleva tukipala oli märkä ja laho.
Jatkoksen kohdalta pituus suuntainen tuki oli osittain lahonnut.

Pienen putsailun jälkeen paikka näytti tältä.

Albertiinan kylkilautaan leikattiin viisteet ja laho puuaines poistettiin. Vaurio oli kapea joten rima laudan yläreunaan on riittävä korjaus.

Sehän istui paikoilleen vallan hienosti. Saumat on ohuet ja huomaamattomat.

Ruffin kyljen tukirimaan valmistettiin pala joka liimattiin ja ruuvattiin paikoileen. Varpelaudan jatkoksien kohdalle valmistettiin tukipalat pitkittäis tukien väliin.

 

Pian päästäänkin tekemään suunniteltuja töitä kun löydäkset on saatu korjattua.

Keskustelimme eri korjausvaihtoehdoista varpelautoihin törmäyslistojen ruuvien aiheuttamasta pehmenemisestä omistajan kanssa. Ja päätimme vaihtaa varpelaudat kokonaan ettei niihin jää piilevää lahoa.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut reikien poraaminen auki ja tapittaminen. Silloin varpelautojen päissä olevien laho paikkojen kohdille olisi muodostunut ylimääräisiä saumoja.

No laudat pois.

Rakenteet varpelautojen alla on terveet mutta niissä on pinnassa hometta joka kertoo siellä olleesta kosteudesta. Samaa hometta löytyi myös varpelaudan alapuolelta tukirakenteiden kohdalta. Mutta muuten laudat näyttää hyvältä. Poislukien muutamien tulppien kohdalla ollutta pehmenemää.

Raaputtelin ja hioin kannen tukirakenteet puhtaaksi. Seuraavaksi niille annetaankin homepesu ja kyllästettä ennen kuin uusia varpekansia sovitellaan paikoilleen.

Näyttää taas paremmalta.

Sitten varpelautoja sahaileen.

Tällä viikolla varpelaudat on sahailtu karkeaan paksuuteen ja höyläys aloitettu. Joskus elämä vaan lyö lujaa vastapalloon. Niin nytkin ja höylä pysähtyi kesken työn starttaamatta uudestaan. Onneksi takuu on vielä voimassa.

Höylän kunnostusta odotellessa purettiin toisenkin puolen varpelaudat nätisti irti. Messinkiruuveja alkaa oleen aika iso keko irroteltuna. Lautojen alta ei löytynyt yllätyksiä.

Keulassa näkee nyt hyvin että keulakantta on joskus korjattu. Toinen varpelauta oli kiinni RST ristipää ruuveilla ja kansirimojen päiden alle on lisätty tuet paarpuurin puolelle. Tuennan puutetta hieman ihmettelinkin. Pistekiuorma askeleen alla riman päähän voi olla melko suuri.

Aikaa on vierähtänyt tovi ilman päivitystä. Vaikka jouten ei ole oltukaan. Höylän moottorin takuukorjaus kuitenkin teki muutaman viikon paussin varpelautojen tekemiseen. Kun höylän moottori tuli päästiin jatkaan varpelautojen tekoa.

Ensimmäinen sivu ruuvausta vaille keulasta perään.

Varpelautojen jatkot ovat pitkähköt viistoliitokset jotka tehtiin tarkasti. Ja viisteen alla on tukiklossit.

 Vielä kiinni ruuvaamaton liitoskin istuu näin nätisti.

Sitloodan perälauta viimeisteltynä muotoonsa. Kiinnitysruuvit häviää tulppien taakse nätisti.

Lasketaampas pikasesti (8m /0,15m) *3 riviä * 2 puolta = Se on noin 320 uutta messinkiruuvia varpelautoihin väännettynä ja tapitettuna.

Unohtu sivulta tulevat. Niitä on vielä lisää... Kyllä niitä tuntu piisaavankin.

Sovittiin asiakkaan kanssa että uusitaan etu ja takakannen rimoitukset myös. Ne oli hiuottu jo melko ohueksi.

Siispä käväsin ostamassa lehtikuusta ja se on climatisoitunut hetken verstaalla.

Paksu lauta sahattiin rimoiksi siten että kansirima on tuppeen sahattua. Ja sen jälkeen höylättiin ja jyrsittiin reunaan 5mm huullos saumamassalle.
Alkuperäiset rimat on reilun 40mm leveitä ja samaa leveyttä käytetään näihinkin.

Siperian lehtikuusi on nättiä tiheäsyistä puuta joka kestää. Uudet rimat on 20mm vahvoja. Tuohon rimamäärään meni iso lauta.

Kun rimat oli valmiina rapsaistiin vanhat kansirimat ylös. Ne lähti aika mukavasti vaikka olivatkin tukevasti kiinni. Tarvi vain kammeta naulojen suuntaan.

Hieman tumma puu ruffin edustalla on vielä aivan kovaa tavaraa. Varmaan puhdistuu hiomalla.

Hetken lego hommia ja rimat on pätkitty muotoonsa keulakannelle Tästä tulee komee kansi.

Rimojen linjauksen näkee patrhaiten tästä kulmasta. Näennäisesti suorassa olevat rimat kiilautuu hiukan keulaa kohti ja tällä tavoin eliminoidaan optinen harha että ne harittaisi.

Alkuperäisessä rakenteessa rimojen päässä ei ole erikseen tukea. Ne napsautetaan naulalla kuningaslautaan. Samaa rakennetta on tarkoitus käyttää uudessa kannessa.

Valikoin rimat siten että kaikki on yhtälailla päivettyneítä ja melko vaaleita sekä oksattomia.

Kun rimat saatiin oikeisiin mittoihin  ne irrotettiin ja kiinnitettiin paikoilleen ulkoreunasta lähtien.

Kiinnitys tehtiin alkuperäiseen tapaan naulaamalla.

Sen jälkeen päästiin saumaamaan.

Urat primeroitiin ensin ja sen jälkeen urien pohjiin asennettiin paksuhko lanka estämään massan tarttumista pohjaan. 

Sauma massa puristettiin uraan paineilma ruutalla jolla saumaaminen käy näppärästi.

Kuvassa massan levitys on aloitettu ja ensimmäinen putkilo tuli käytettyä.

Urien syvyys on 8-10mm ja leveys 5mm joten massaa kuluu melko reilusti.

Hyväpuoli on että massalla on iso tartuntapinta ja siinä on myös hiomavaraa ylläpitoa ajatellen.

Keula tuli saumattua loppuun. Se saa nyt kuivua viikon ennen kuin saumat tasataan ja hiotaan.

Tänään päästiin hiomaan kannet sileiksi. Muutama tulppa oli hiukan pinnassa ja jouduttiin poraamaan uusiksi hionnan jälkeen. Muutoin tuosta sukiutui oikein komeet keula ja peräkannet.

Yläkuvassa keulakansi lähes loppuun hiottuna. Samalla puhdistui varpekannet. Saumat onnistui mielestäni hyvin ja massa on tukevasti kiinni kauttaaltaan.

Peräkansi ei kalpene keulakannelle. 

Nuo kulmat sitloodan sarjojen ympärillä oli hieman hankalat hioa mutta kun niille antoi riittävästi huomiota nekin puhdistui mukavasti.

Kannet tuli tuossa hiottua puhtaiksi ja mahongit petsattiin hiukan lähemmäksi vanhaa mahonkia. Tuosta alkaa jo hiukan nhdä mitä on tulossa.

Kun pintaan sipastaan sitten hiukan öljyä niin blinbling alkaa hivelemään silmää.

 

Kyllästeiden jälkeen päästiin lakkaamaan. Lakkapintakin alkaa oleen kohdillaan kannella.

 

Kannen reunaan on ilmestynyt myös tamminen parraslista. Tässä kuvassa vielä koetaivutettuna.

 

Lopuksi kannnet heloitettiin.

 

Sen jälkeen päästiuin turvottamaan ennen koeajoa omistajan kanssa. Komia tuli.

 

Free Joomla! template by L.THEME