Powered by Spearhead Software Labs Joomla Facebook Like Button

Scyllan kölipulttien & kölitukkien vaihto

Sy Emma

Emman kuntotarkistuksessa löytyi muutamia juttuja jotka omistaja päätti korjauttaa heti.

Pari kölipulttia tihkuttaa vettä kölipultin ja kölitukin välistä.

Vanhat kölipultit ruostuvat usein kiinni rakenteisiin. Kölipultin pohja mutteri avataan. Kölipultti nostetaan tunkilla veneen sisäpuolelta pois paikoiltaan. Kölipultti, kölitukki ja kölipuu tarkistetaan syntyneiden vaurioiden varalle.

Mikäli kölipuu vaatii korjauksen uusitaan puuta kölipuuhun kölipultin reijän ympärille.  Kölitukin vaurion ollessa kyseessä vanha kölitukki poistetaan ja uusi kölitukki valmistetaan tammesta sen tilalle. Kölin korjaus ja uusi kölitukki kyllästetään ja maalataan.

Emmaa nostettaessa kolmesta kölipultista irtosikin kanta pohjasta painepesurilla ja käsin kääntämällä joten korjaus tulee viimehetkellä.

Taistelu kölipulttien herruudesta. Osa 1 Kölipultin kosto....

 

Ihmettelin mutterin pientä kokoa joten halusin kölissä olevan upotuksean puti puhtaaksi että näen selvästi mikä on homman nimi.

Soodapuhalluksellahan se onnistuu käden käänteessä.

Tosin ensin piti viritellä hamonen Emma neidille.

 

Sitten syksähdetään koloon ja hiukan ruiskastaan. Taas kerran valmisteluun meni enemmän aikaa kuin itse hommaan. Mutta tuli muuten puhdasta.

Kyllä se näyttää että pultti on tehty niin todella pienellä kannalla ja kolossa ei ole muuta kuin pultin varsi.

No sehän tarkoittaa että voidaan alkaa vetämään pulttia pois.

Ensin tunkkasin pullotunkilla pultista ylöspäin. Pultti nousi hitaasti tunkin mukana.... mutta niin nousi Emmakin. Hyvä kun on tunkissa voimaa. :)

 

Kölitukkiin tehtiin pultin mutterin alle kolo jonka alle vedin asennettiin. Koska mutteri on jumissa. Puuta on helpompi lisätä.

Seuraavaksi kokeiltiin valmiilla mutta kovin kevytrakenteisella vetimellä.

Sen taiston lopputulos on yllä. 2mm teräs venyy ja repeää kun rupste ja yleinen goo pistää vastaan. Tää oli odotettavissa.

Sitten haettiin isot tykit IKH:sta ja hitsailin kasaan traktorin työntötangosta kunnon pultin vetimen.

Tää on niin jykevä työkalu että sille vois antaa nimen. Olkoon hän "Stor Svarte" mustan puhuvan olemuskensa mukaan. Tuo 16mm pultti näyttää melko heikolta tuossa. :)

Stor Svarte käytössä alakuvassa.

Nostovipuna toimii kahdesta 4mm 40x40 teräsputkesta yhteenhitsattu palkki.

Tunkki nostaa, StorSvarte kestää, pultti pysyy....

Ja nostovipu taipuu mutkalle.

No huomenissa on siis aika käydä rautaa hakemassa. Katsotaan millainen palkki löydetään tuohon vivuksi.

Ensimmäinen erä meni kölipulteille 1-0.

 

Jotain sain sentään aikaan. Pilssissä kostuttimena oleva vesi alkoi valumaan vienosti ulos rautakölin ja kölipuun välistä. On siis toivoa että pultti kanittaa puuhun eikä itse rautaköliin.

Huomenna toinen erä... Peli on vasta alkanut.

Toinen erä meni tuumaillessa. Minua jäi askarruttaan irronneiden muttereiden ohuus ja pieni kantikuus pultiien päissä.

Taidan tehdä toisinpäin....

Toinen erä 2-0 ruosteelle.

 

Taistelu kölipulttien herruudesta. Osa 2 Kölipultin katumus...

Kolmas erä alkoi uudella suunnitelmalla ja energialla.

Keskityin yläpään muttereiden irrotukseen. Ja pienellä suostuttelulla. Kuumalla, taltalla, vääntimellä, ruosteenirrottimella sainkin muttereita aukeamaan.

Mutteri toppiin ja iso leka käyttöön.

Ideana siis että jos pultti ei nouse niin pakotetaan se alas ja katsotaan mitä alapäässä on.

Muutama kunnon napautus 10kg lekallaa veikin pultin siten että pää näkyi irti kölistä.

Sielä on vielä 8mm korkea mutteri. Joka on lähes pois ruostunut vain 2-3 mm pultin ympärillä oli vielä jäljellä. Tsumps pää poikki. ja pultti yläkautta ulos.

Ensimmäinen pultti harjattuna puhtaaksi.

Pultin yläosassa on syöpymää joka on 2-3mm. Yllättävän hyvä.

Puuaines pultin ympärillä on väljä ja se oli täynnä mustaa töhnää.

Tilanne 2-1 ottelu jatkuu...

 

Toinen pultti poistettiin samalla tavalla.

Sen ei kai pitäisi olla ihan noin kurvikas. Syöpymät on jo paikoittain 5mm luokkaa.

Tilanne on tasan 2-2...

 

Kolmas pultti otetiin piruuttaan samaan voittoputkeen.

Aikamoista ohenemista on sieläkin havaittavissa.

Tilanne 2-3... Vierasjoukkue meni johtoon ruoste jää taakse.

Siinä trio yhteiskuvassa.

 

Minua jäi askaruuttamaan ala muttereiden  käytös.

Kuvassa alla on kaksi mutterin palasta yhdessä.

Mutteri on syöpynyt keskeltä. Ja se on kuin hattumutteri jossa ruuvi ei tule päällä olevan osan läpi. Vaan ruuvi on vain alemmassa osassa.

Olisiko niin että joku on hitsannut mutteriin hatun. Ja hitsaus sauma on syöpynyt noiden välistä. En oikein muutakaan selitystä keksi tuolle. 

Näissä lukemissa onkin hyvä mennä erätauolle.

 

Tämä ottelu lähestyy selkeästi puoliaikaa.

Pari lisäpulttia irroreltiin tänään. Ja muutama kierretanko laitettiin pitämään köliä paikallaan väliaikaisesti.

Yläkuvassa pisimmästä kölipultista lähikuvaa ennen teräsharja pyyhkäisyä.
Murut lienee tuota syöpynyttä terästä. Se lähtee lähes kuorena irti,

Teräsharja pyyhkäisyn jälkeen se onkin taas aika kurvikas.

 Siinä lyhyempi kaveri. Vielä on yks jäljellä ylihuomiselle.

 

Kölitukit näyttäis olevan suurimmaksi osaksi kunnossa.

Vain se missä vuotoa oli on aivan mätä ja pari palaa jäikin kiinni turkkilautoihin kun nostin niitä ylös.

 

Kolme muuta kölitukkia taas luisti ruuveistaan irti. Niissä oli puolelleen 2 pientä ruuvia itse kölipultin lisäksi. Joten laudat ei varsinaisesti olleet kiinni kölitukeissa.

Yksi irti nousseista onkin pahasti halki. Tämä ja mätä ainakin uusitaan.

 

 

Mätä kölitukki onkin oiken rakennussarja. :)

Eikä tuo haljennut ole paljon parempi.

 

 Viimeinen kölipulttikin napsaistiin irti.

Jokaisessa kölipultissa on merkittäviä syöpymisiä.

Kölissä keulimmaisessa kölipultin pohjakuopassa oli epoksivalu tukkimassa mutterin koloa.

Tämä ei ollut estänyt mutterin hapettumista yhtään. Todennäköinen syy on että valu on epoksia ja köli rautaa. Raudan lämpölaajeneminen on erilainen ja siksi vedessä valun ja kölin välistä on kuitenkin mennyt vettä mutterille.

 

Epäilykseni alamutterin hitsaukselle taitaaa olla oikea. Yksi mutteri oli vielä nimittäin kasassa ja siinä näkyy hitsaukset.

Miksi näin on tehty on täyttä mystiikkaa minulle.

 

Uudet kölipultit paikallaan... No ei. Kierretangoilla pidetään runko ja rautaköli kohdistettuna ja paikoillaan sen aikaa kun kölipultit on irti.

Aika monissa kaarissa alimmainen naula on poikki. Epäilen että se on katkennut koska laudat on päässeet taipumaan irti kölitukeista koska niiden ruuvit eivät pitäneet. Ja veneen kallistuessa kölin paiko on pakottanut laudat toiselta puolelta kölitukkia vasten ja toiselta puolelta vetämään laudat suoraksi. Tämä rasitus on ollut tietysti liikaa kaarien nauloille yksistään.

 

Kuva on muuten tilanteesta jossa Emma on kaikkein puretuimmillaan tähän projektiin.

Tästä päästään rakentamaan. Se tuntuu hyvältä.

 

Tänään tuli myös tammea.

Valitettavasti 80mm tammi oli joka paikassa loppu joten päätimme asiakkaan kanssa valmistaa kölitukit liimaamalla 52mm tammesta paksumpi tukki.

 Kun tammi tuli se tuli kuivasta hallista ja sitä päästiin heti työstämään. Kölitukki  leikattiin karkeaan kokoon vanhojen tukkien avulla. Ja höylättiin liimapinnat sileiksi.

 

Koska tammi on tarkka liimata ja se tulee liimata juuri koneistetulle pinnalle joten  liimaus tehtiin heti höyläyksen jälkeen. Käytin epoksia imeyttäen sitä ohuena kumpaankin pintaan ja antaen liiman hetken imeytyä. Sen jälkeen palat liimattiin yhteen puristuksissa.

Liimaus saa nyt kuivua puristuksissa reilun ajan.

Palojen kiinnitys yhteen varmistetaan vielä pulteilla.

Kunnon kuivamisen jälkeen pöllejä päästiin höyläämään oikeeseen paksuuteen. Ja sitten sahaamaan muotoonsa. Ja sovitteleen paikoileen. Muutamien passauksien jälkeen palikka istuikin jo mukavasti.

Sitten porattiin reikä kölipultille ja tehtiin upotus mutterille.

Kun ensimmäinen saatiin sopimaan tehtiin toinen heti perään.

Runko ei ole aivan symmetrinen mutta kyllä ne sinne sopii.

Parivaljakko paikoilleen mallinnettuna.

Kun pöllit saatiin oikeeseen muotoon niin pinnat puhdistettiin hiomalla ja pöllit putkautettiin kyllästeeseen uimaan.

Kylvyn aikana laudat ja kölipuu suojattiin maalaamalla kölitukkien alta.

Maalauksen toiveena on saaada helpompi puhdistettavuus vesireikien kohdalle.

Sitten odotellaankin pulttiterästen saapumista. Happonen tanko kun oli tilaustavaraa.

Tänään sain kölipultit sorvaamosta. Ehkä seuraava kuva kertoo miksi tuo vaihto tehdään. 

 Onhan niissä eroa. Vanha ja uusi samassa kuvasssa. Uusi on haponkestävää terästä hiluja myöten.

Muut pultit on samaa sarjaa.

No pultit ei ehtinyt verstaalla vanheta pitkään kun niitä ryhdyttiin sovittaan paikoilleen uusien tukkien kanssa.

Hyvinhän nuo näyttäis istuvan.

 

Sinne humpsahti kolme pulttia ja tukkia.

Noista puuttuukin enään tiivistys, lautojen ruuvaus, siistiminen.

 

Kun uudet saatiin hollilleen niin nostin yhden vanhan taas pois.

Se oli myös pohjasta halki. Oli hyvä päätös lähteä uusimaan kaikki kölitukit vaikka ne pinnalle näyttikin hyviltä. Ei tuo enään montaa vuotta olis ongelmitta kestänyt,

 

Sama halkeilu jatkuu lopuissakin vanhoissa tukeissa.

Tämä oli moottoripukin tukena.

 

Ja tämä aivan keulassa.

Siinähän ne kuusi kölitukkia olikin.

Kun tuota palapeliä katsoo niin ehkä lienee syytä mainita että kölitukkien poistoon ei tarvittu äärimmäistä voimaa.

 

Joskus sitä ihmettelee mihin aika kuluu tällaisessa yksinkertaisessa hommassa. Kaikki veneen sisällä tapahtuva työ on aikaa vievää, koska välillä kiivetään ylös ja taas alas kuten esimerkiksi alakuvassa tehtävässä turkkilevyjen tason plaanauksessa.

Kölitukki tuodaan ylös, sovitetaan paikoilleen mitataan laudalla tasoon. Käydään ulkona taas höyläämässä siivut pois. Sovitetaan ja tarvittaessa toistetaan edellistä rutiinia.

Montakohan kertaa olen jo kiivennyt ylös Emmaan kannelle, alas salonkiin ja taas pois. :)

Kun kölitukit plaanataa yläosastaan tasoon niin turkkilaudat istuvat nätisti paikoillaan.

 

Alakuvassa sovitetaan moottoripukin tukena olevaa kölitukkia.
Kone on tuettuna liinoilla kölitukin vaihdon ajaksi. Koneen asennus korkeus koitetaan tehdä mahdollisimman lähelle alkuperäistä.
Silti akselin rihtaaminen kohdilleen on tarpeen lopuksi. Ettei akseliin jää turhia värinöitä.

 

Alakuvassa neljäs valmis kölitukki esiasennettuna.

Tämä on esimerkillisesti aivan kaarien vieressä. Mutta skyllassa kaaret eivät ole kiinnitettynä kölitukkiin. 

 

Toiseksi viimeisenä kölitukkina humpsautettiin moottoripukin alle tuleba kölipukki paikoilleen.

En lähtenyt loveamaan kölitukkia kuten vanha oli tehty vaan porrastin moottoripukkia hieman alaspäin jotta koneen korvalkkeet saatiin kutakuinkin samaan kohtaan kuin vanhalla pukilla.

Siinä oliskin sitten yhtä vaille kaikki kölitukit rivissä.

 

Viimeinenkin Emman kölitukki tuli kylläste kylvystä. Joten niitä ryhdyttiin laittamaan paikoilleen. Pohjat maalattiin loppuihinkin. Sitten pultti läpi ja alhaalta mutteri ja aluslevy paikoilleen.

Pulttin tehtiin tervanarusta tiivisterengas ja pultin varteen laitettiin paksulti tiivistemassaa. Yhdistelmä tuupattiin takaisin ylös ja tunkattiin kiinni.

Varsinainen pultinreijän tiivistys tehtiin valamalla parafiiniä pultin ympärille. Tämä  oli ensimmäinen kerta minulle moiseen joten testasin valua ensin puunpalalla ja terästangolla.

Valu onnistui ekalla kaadolla hienosti. Nestemäinen parafiini meni todella pieneen rakoon puun ja pultin väliin. Ja jämähti nopeasti.

Siinä jököttää. Palikan korkeus vastaa kölitukkia ja patrafiini täytti kapean reijän alas saakka. Näpärää.

Kun koe saatiin tehtyä sulattelin lisää parafiinia ja kaadoin ensimmäiseen pulttiin reijän täyteen kölipuun ylätasoon. Sen jälkeen kölitukki paikoilleen ja täytin kölitukin reijän myös. Tärkein täyttö on tuo ensimmäinen. Se tekee tiivistyksen.

Kun Parafiini oli sisällä kiristi kölipultin mutterin ylhäältä että tukki asettui kun parafiini on vielä pehmeätä.

Lopuksi ruuvattiin tukki kiinni lautoihin.

Sama toistettiin sitten kuusi kertaa.

Ja sielähän ne sitten ovat siistissä rivissä. Asikaskin jo kävi paikalla katsomassa Tuntuu hyvältä.

 

Free Joomla! template by L.THEME