Powered by Spearhead Software Labs Joomla Facebook Like Button

Scyllan Laipio remontti

Emman Laipio remontti

 

Työtä tehdessämme totesimme päälaipion seudulla rungon elämistä joten päälaipion ala tuentaa parannetaan.

Päälaipio tukee maston ja välittää pääosan vanttien vedosta runkoon.

Vanttien veto pitäisi tuke kölin yli rungon toiselle puolelle ja tuota varten Emmassa ei ollut mitään tuentaa.

Laipio loppuu ennen köliä ja kölitukkia. Jolloin vantin veto siirtyy laudoituksen kautta kölin yli.

 

Päätimme lisätä kumpaankin laipioon alatuen joka siirtää vanttien vedon ja antaa laipion alapäille myös muototukea kiertorasituksia vastaan.

 

Tuki rakennetaan vanerista siten että osa vaneritesta on puskussa laipioon ja osa pultattuna laipion sivuun.

Tällä tavoin laipioiden alaosa saadaan tuettua vetoa varten ja puskussa oleva vaneri antaa muotojäykkyyttä.

 

Valitettavasti kölitukin sijainti on pari senttiä sivussa suhteessa laipio linjaan niin kölitukkia ei päästy tehokkasti tukemaan lisätukeen.

Tosin kölin painosta alle 1/6 on päälaipion luona joten lisäsidos ei myöskään vaikuttaisi kölin tuentaan merkittävästi.

 

Työ aloitettiin tuennan suunnittelulla ja tuennan mitoituksella.
Mitoituksessa laskimme minimi vahvuuden vaneri rakenteelle arvioidulla kuormalla.

 

Suunnittelua seurasi pieni purku operaatio jossa kaapin alalaudat irrotettiin sekä laipion pilarista leikattiin pala pois.

Laipion pilari tukee vastaisuudessa lisätyn poikki tuen kautta runkoon.

 

 

Alatuen aihiot leikattiin 18mm havuvanerista.

 

Ne sovitettiin paikoilleen.

Vanerit saatiin tehtyä melko matalaksi kynnykseksi. Lopullinen reuna tulee nousemaan noin 6cm turkkilautojen yläpuolelle.

Silti kynnys tulee muistaa veneessä liikuttaessa  

 

Sovituksen jälkeen vanerit irrotettiin ja reunat suljettiin epoksilla.

Reunojen sulkemisen jälkeen laippaan liimattiin puskuun tuleva vaneripala joka on 12mm mahonkiviilutettua vaneria.

 

Lisä sovitusta ja laipan toisen puolen viilutus tehtiin mahongilla.

Jaa miksikö ei tehty poikkitukea heti paksusta mahonki vanerista ? Koska se olisi pitänyt viiluttaa uudestaan kuitenkin pystysuuntaiseksi johtuen osan pituudesta.

Muutoin viilun syykuviot olisivat olleet poikittain alaosassa. Pieni mutta silmin nähtävä seikka lopputuloksessa. :)

Viilutus onkin aikaavievä prosessi. Ihan laakista ei ole onnisytunut kaikki liimaukset.

Tuppaa tuo ohut viilu kääntyyn rullalle ja liikkumaan kun sitä laittaa puristukseen.

Senverran harvoin olen joiutunut viiluttelemaan että oikeeseen tasopuristimeen en ole ehtinyt investoimaan vielä.

Toisessa tuessa viilut jo paikoillaan mutta pursunneita liimoja ei ole vielä hiottu saumoista.

 

Viilut saatiin kiinni pyristelyistä huolimatta. Ja saumatkin on siivoja. Liiman jäämät pois ja pikku hionta niin nuohan on ihan siistejä.

 

Ennen loppu fiinistelyjä aloutin tekemään viilukaaria jotka laitetaan kulkuaukkoon.

Ideana siis liimata ohuita mahonkiviiluja tiiviisti toisiinsa jigissä ja saada aikaiseksi yhtenäinen kaari oviaukon poikki.

Homma alkoi leikaamalla viilua siivuiksi. Viilun pintaan siveltiin epoksia ja toinen viilu siihen päälle. Taas epoksia jne...

 

Kun viilut saatiin pinkkaan laitoin ne jigiin jonka olin valmistanut. Jigissä pinkka puristettiin tiiviisti toisiaan vasten puristimilla.

Puristimia pitää olla riittävästi.

 Huomenna sitten nähdään rakoileeko viilut jostain.

Hienosti onnistui.

 

Ja sopii paikoilleenkin.

 

Kaareen laminoidaan seuraavaksi alahuulteet jotka laskeutuu laipion sivuille.

Huulteet tehdään yksi kerrallaan että saan niille hyvän puristuksen ja pidettyä ne linjassa.

 

Ensimmäinen viilukaari valmiina ja sovitettu vahvistukseen.

 Sitten päästäänkin lakkailemaan noi ja asentamaan ne paikoilleen.

 

Asennus ja Laipion pinnoitus

Tämä homma oli aika hiljaiselolla kun availtiin ruffin kattoa ja valmisteltiin sarjoja ja ikkunoita ja....

Nyt kuitenkin kun ruffin katto on auki päästiin laittaan laipion pintavaneerit paikoilleen.

Koska laipiot haluttiin pinnoittaa mahonkiviiluiseksi valitsin tekniikaksi vanerin asennuksen pintaan. Ideana se ettei laipioita poisteta ja saadaan kuitenkin suora kuplaton pinta. Laipio kun on suuri tasainen pinta salongissa.

Mittailin vanerin muodon pahville mittatikulla. Ja kopioin sen vanerille josta leikkasin palan irti. Näin pääsin ekalla sovituksella heti 3-4mm päähän hyvästä istuvuudesta.

Lopun säädin  paikalla.

 

Ensin hupsahti paikoilleen paapuurin puoli.

 

Pinnoitus vietiin karneerauksen taakse mutta pienen matkan päähän laudoituksesta.

 

Toinen puoli tulikin sitten jo rutiinilla.

Istuvuus on niin hyv'ä ettei mitään romoitusta tarvita saumoihin.

 

Kun nuo on tehty niin pääsin asentelemaan laipioiden alavahvikkeita.

No kappas nehän istuu sinne.

 

Seuraavaksi taklataan oviaukon yläosa, pinnoitusten kiinnitys ja pinta käsittely niille ja päästään tekeen listat sit se onkin siinä. Ai niin vielä turkkilautojen pätkiminen ja sovittaminen.

 

Itseäni miellyttäisi kaareva oviaukon yläosa alaosan mukaan mutta ero ei ole suuri.

 

Varsinainen kiinnitys tapahtui ruuveilla ja sikalla. Ideana on että pinnoitteen saa tarvittaessa irti irroittamalla ruuvit. Mutta sika vähentää/estää resonointia nähtäväksi jää kuinka toimii.

 

Ruuvit on reunassa 15cm välein joka puolella.

 

Kun noi levyt on nyt kiinni niin pääsin sovittaan ja kiinnittään laipioiden alatuennan lopullisesti.

Se pultattiin läpipultein laipioihin kummaltakin puolelta melko laajalta alueelta,

Alatukeen saatiin sitten kiinni myös tuo viilukaari joka tekee nätimmän kulkuaukon.

Reunassa on pieni mahonkilista joka jatkaa pinnoitevanerin mahonkipintaa yleisesti näkyvillä osin alas pilssiin.

 

Seuraavaksi päästiinkin tekeen yläosaa kuosiin.

Laipiopinnoitteiden väliin leikattiin pala vaneria johon tein halutun yläkaaren muodon. Eli sama muoto kuin alhaalla,

En lähtenyt loveamaan kaarta maston tukipalkkiin jottei se suotta heikkene.

 

Käären teon jälkeen sainkin työnalle nuo karmit. Sivut saatiin tänään alakaaren päälle ja liimaukseen uusi yläkaari.

Kuvassa pystykarmit jo paikoillaan ja yläkaaren vahvikkeet liimauksessa.

Vanha vene joka on tehty lkäsityönä ei ole ooikein mistään samanlainen.

Styyrpuurin ja paapuurin eroa näkyy hyvin setteen vieressä olevien listojen leveydestä. Ero on yli 1cm.

Tästä johtuen monet osat tarvii tehdä paikalla ja sovittamisessa menee aikaa.

 

Kun tuossa on pintakäsittely paikoillaan niin kyllä sen vieressä kelpaa pihvi syödä.

Ruuvit sai tulpat. Kylläpä niitä olikin. Tarvi laskee puilessa välissä. Miten parin puun palan kiinnittämiseen menee 84 ruuvia ? Hä ? :)

Tulppia päälle tietty sama määrä. Nyt se on kuin siili.

 Kuvassa näkyy myös sovituksessa yläkaaren lista oviaukossa sovituksessa.

Myös turkkilaudat ja punkkien laudat tuli pätkittyä uuteen mittaansa eli 7mm lyhyemmiksi.

 

Koska tuo laipiotuenta jakaa turkin nyt kolmeen osaan tarvii vanhat levyt pätkiä ja väliin tehdä ihan uusi.

Kun sain laudat mittaansa keulassa ajoin ne puhtaaksi. Yllätys oli positiivinen kun puu osoittautui tiikiksi, Onhan siinä pientä elämisen jälkeä ja ruuvin reikiä mutta ei tuota kyllä kannata enään maalata.

Siispä päsin hiukan luomaan.

Scyllahan on leveä alus pituuteensa nähden joten annoin turkkilaudoille laihdutuskuurin ja tein niistä turkkilevyn.

Raidat on saarnea tiikkilautojen välissä. Tässä puupuhtaana.

Seuraavassa kuvassa keulan turkkilevy jo lakattuna ja sovitettuna paikoilleen.

Tulee hyvä kun ympäristökin hiukan puhdistuu ja siistiytyy.

 

Koska laipio alkoi näyttää paremmalta kuin muu salonki asikas tilasi muillekkin salongin mahonkipinnoille päivityksen.

 

Tänään siiliseinä tasattiin. Rapsuttelin myös toisen sarjan ja kirjahyllyn lakoista puhtaaksi. Ne hiottiin, kolot paklattiin ja pääsin sipasemaan pari kerrosta petsiä pintaan.

Petsillä tasaan uuden ja vanhan mahongin sävyeroja sekä häivytän vanhan mahongin vikoja.

Kuvassa sarja puulla. mahongisa oleva vaurio näkyy tummana juovana.

 

Pieniä kolhuja ja ruuvinreikiä paikkasin aika nipun sarjoista.

 

Sitten hiukan petsiä päälle niin se alkaa näyttää hieman paremmalta.

Vielä märkä petsi. Mutta huomaa kuinka hyvin ne reikien pikkupaikat katosivat.

 

Myös laipio petsattiin. Ruuvinkannat on melko kadoksissa. Samoin avoimeksi jätetyt saumat oven päällä katoaa melko hyvin myös.

Kunhan petsi kuivuu niin päästään sipaseen pintaan pari lakkakerrosta suojaamaan pintaa.

 

Alla kuivempi petsi on jo tasottanut sävyjä melko hyvin. Vielä kostea näkyy tummempana.

 

Petsi kuivui tasaiseksi. Näyttää ihan hyvältä joten vedetääs päälle ensimmäinen ohennettu suojalakka.

Kuiva petsattu pinta.

Ensimmäinen ohennettu lakkakerros levitettynä.

Huomenna nähdään paljonko sävyero tulee kasvamaan petsauksesta huolimatta.

 

Kun pinnoissa on kevyt suojalakka jatkoin rapsuttelua toiselta puolelta.

Kuvassa scrabailty mutta hiomaton ruffin sarja.

Hiomisen jälkeen paklattiin taas pikkukolot umpeen. Jonka jälkeen sarja petsattiin ja lakattiin.

Pieniä ruuvinreikiä paklattuna.
 

Petsi peittää jotain mutta kyllä suurimmat vauriojuovat jää selkeesti näkyviin.

 

Lakkakerros juuri levitettynä.

Laipiosta näkee kuinka ohennettu lakkakerros on lähes näkymätön kun se on imeytynyt.

 

Piti tänään tehdä loput puutyöt salonkiin. Irrotin vanhat tukirimat kulkuaukosta ja kappas lahosieni oli pesiytynyt vaneriin ja takana olevaan tukipuuhun.

No pieni mietintä ja korjaus suunnitelma valmiiksi. Kun se saatiin keskusteltua omistajan kanssa niin taas huomenna päästään jatkaan.

Ei tuota oikein kannata verhoilla uudella mahonkipinnalla.

 

Eikä verhoillakkaan.

Tehdään roadster malli.

Nyt ilma kiertää.

Ja sisäänkin näkee melko esteettömästi.


Laipioiden yläosat siis vaihdettiin jotta saatiin laho pois.

Vanhojen palojen avulla tehtiin uudet laipiot vanerista.

Aihiot syntyi nopeasti. Niiden istutus ja kiinnitys kesti sitten lopunpäivää.

 

Laipiot tuettiin laudalla alempiin osiin. Lauta muodostaa myös sitloodan etu tuennan ja antaa laipiolla poikittais jäykkyyttä. Siksi se on kahdennettu.

 

Keskipala paikalleen ja se näyttää ulkoa melko hyvältä.

 

Eikä sisäpuolikaan ole hassumpi.

 

Vertailukohtana voi käyttää vanhaa luukkua.

Siinä se päivä sitten rattoisasti menikin.

Huomenna suljetaan vanereiden reunat ja tehdäöän kosteus suojauksia. Sitten pääseekin jatkaan taas salongin ehostusta.

 

 Tulpatut vanerit.

 

Sai pintaansa pari kerrosta petsiä, Tässä ensimmäinen vedetty.

 

Myös ulkopuoli petsattiin.

 

Laipioiden tuennat on nyt pultattu paikoilleen ja listat tehty kulkuaukkoon.

Pääsin myös kasaamaan keulan ja laipion kaappien verhoilulevyjä paikoilleen.

 

Kunhan tapit kuivuu paikoilleen niin nuokin päästään siistimään.

Sillä aikaa katon kimppuun...

 

Emman salonki lakkailtiin ja lattialaudat valmistettiin.

Viimeistelyaika loppui hieman kesken kun rekka tuli hakemaan Emmaa vesille.

Parannus vanhaan salonkiin on kuitenkin silmin nähtävä.

 

Kesken työn vs Lähes valmis salonki.

Aika hurja tilanne tuossa Cabriolet vaiheessa. :)

 

 

Free Joomla! template by L.THEME