Powered by Spearhead Software Labs Joomla Facebook Like Button

Scyllan Kölipuun ja lautojen vaihto

Scylla Aeoluksen kölipuu

Aeolus on Pikku Scylla jonka runkonumero on 2. Sitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä ja se on pinnoiltaan hienossa kunnossa.

Tein Aeolukselle kuntokartoituksenkesällä ja huomasimme kölipultilta tulevan vuodon. Veneen noustua maihin katselmoitiin kölipuuta vielä uudestaan ulkopuolelta.

Vuoto ja halkeama, muuten ihan hyvän näköisessä pohjassa.

 

Sovittiin että Aeolus tulee verstaalleni kölipuun paikkaukseen jonka katsoimme tarpeelliseksi.

Pienen jonottelun jälkeen Aeolus saatiin sisälle halliin ja hommat voitiin aloittaa Helmikuun puolessa välissä.

  

 

Tavella kaikki on kimurantimpaapaitsi mäenlasku. Niin myös veneiden siirtäminen. Ensin lapioin noin 3m3 lunta veneen edestä, sitten irroteltiin pukki jäästä ja sitten päästiin hinaamaan vene sisälle.  Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja vailla yllätyksiä kun siirto tehtiin varoen.

Asiakas oli kaapinut kölipuun puulle jo syksyllä jotta se alkaisi heti kuivumaan.

15.Helmikuuta kosteus kölipuussa oli kuitenkin vielä 18-53% riippuen paikoista Ei niin yllättäen kaikista märin paikka oli vuotaneen kölipultin kohdalla.

Ensimmäiseksi tutkin löydettyä halkeammaa kevyesti taltalla raottaen puu alkoi purkautua säleiksi.

Halkeaman kokonaismitta on liki 3m ja menee noin puoleen väliin venettä.

 

Vuotaneen kölipultin kohdalla oli oikea musta pesäke josta lähti kerros kerrkselta irti kunnes kölipultti näkyi. ja kaivoin vielä hieman sen taaksekkin. No ei ainakaan ole hukkareissu.

 

Tuota lahoa sälää lähti melkoinen kasa.

 

Kun vahvistin että kölipuuta tarvii tosiaan uusia melkoinen siivu irroittelin kölipultit jotka lähtivät melko mukavasti irti.

Vene tuettiin kölin irrotusta varten ja köli irrotettiin varovasti alaspäin laskien.

Irrotuksen jälkeen köli oli helppo siirtää sivulle ja pois tieltä jotta kölipuuta päästään korjaamaan.

 

Kölipultit ovat hienosa kunnossa. Yjdenmukana nousi tosin kölipukkikin eli ne ei varmaan ole kovin tiukassa.

 

Kölipuun pohja on ihan kohtuu kunnossa. Tosin osa siittä jäi painokölin pintaan.

 

Perän deadwoodissa on myös melkoista lahoa kölin vastin pinnassa joten järkevintä lienee uusia myös deadwood tässä yhteydessä.

 

Sahailimpa sitten kölin alimman laudan pois keulan osalta.

Kun sitä raotti näky oli sangen musta.

  

Siinä se alempi lauta nyt köklöttää. Ei se enään ihan priimaa ole.

 

Kun sahasin ylemmästä laudasta 1cm verran pois sen väri alkaa oleen jo parempi. Keskellä oleva musta on lahoa joka oli lautojen saumassa.

Kosteusmittari kertoo kuitenkin karua kertomaa puusta joka on ollut jo kuukausia pois vedestä.

Ei piisaa pitta asteikkokun on aivan märkä.

Vaikea on tuolle puulle on yli 10 vuoden ennustetta antaa.

 

Tuota alempaa lkautaa tutkimalla voi hiukan ennustaa mitä ylemmässä löytyy.

  

Halkeamista ja kölipultin reijistä levinnyttä lahoa on reilusti.

 

Omistaja oli onneksi hiihtoloma reisulla lähimain ja pääsi poikkeamaan katsomaan. Päätettiin tehdä homma kunnolla ja vaihtaa koko kölipuu ja deadwood aiotun kunnostuksen lisäksi.

Siispä minä pääsin ruuvailemaan alimpia lautoja irti.

Siinä pääsikin Scyllan alkulähteille kun Aeolus on numero kaksi ja alimmat laudat on ensimmäisiä jotka siihen on laitettu. Eli aika varhaisia Scylla lautoja siinä irroteltiin. Ilmassa oli historian havinaa.

Sieltähän se pullahti ulos nätisti.

Seuraavaksi sitten toiselta puolelta.

Toisen puolen alin lauta otettiin myös pois.

 

 

Laudat lähti ihan mukavasti irti. Toisessa niittaus saumassa oli halkeama jo ennestään.

Ruuveja tuli melkoinen kasa. Niittejä samanmoinen.

Seuraavaksi napsaistiin peräsin irti. Pultit olikin tiukassa. Varsinkin ylin.

 

Peräsimen jälkeen pääsin irrottamaan deadwoodin.

Sitä irrotettaessa huomasin koko kölipuun liikkuvan suhteessa steeveihin. Perän ja keulan sidospultit olivat väljistyneet.

Deadwoodin yläpinnalla on lahoa pultinreikien kummallakin puolella.

 

Esteet olikin siinä ja pääsinpulttaamaankölipuuta irti.

Perän pultit avattiin ja laskettiin köliä hieman alaspäin.

Seuraavaksi keulan pultit irrotettiin.

Siinähän se on vapaana laskettavaksi.

 

Köli on alhaalla ja vene tuetaan heti laipioiden kohdalta.

 

Kölipuussa on myösperässä jonkinverran lahoa. Ja paljon töhnää.

 

Steevien vastineet ovat märkiä muttapuu on kovaa. Kosteusmittarin asteikko ei piisannut.

Alla outo kuvakulma keulasteevin kölivasteesta.

 

Ja vastaavasti outo kuvakulma perästä.

 

 

Kölitukki voi olla myös tällainen.

 

Aeolus on nyt kuin lentävä hollantilainen leijuu metrin korkeudella.

 

Nyt hiukan siistitään paikkoja ja annetaan steevien alapintojen kuivahtaa muutamia viikkoja ainakin.

Samalla tehdään uusi kölipuun aihio tammesta.

 

Vielä kuivuu. Keulasteevin pohjan kosteus on nyt 16% tietämissä.

Perässä mittarin mitta-alue ei piisaa vieläkään.


Päivitykset tarinaan on olleet hiukan myöhässä. Näin keväällä keskitytään työhön.

Kävin ronklaamassa Tammea toimittajan hyllystä omin käsin valikoiden. Oksatonta ja suoraa piti olla ja mielellään sopivan kapeita lankkuja jotte tule hukkaa.

Tammet kuivateltiin paatin vieressä hetken ja sitten rakentaminen pääsi vauhtiin.

Leikkailin laudoista ensin soiroja jotka on hiukan reiluja kölipuun leveyteen. Soirot jatkettiin että saatiin sopivan pitkää tavaraa.

Reunoja tarvi hiukan vielä suoristaa osassa lautoja.

Kun aihiopätkät saatiin mittoihin niin jatkosta varten tehtiin reilut 1/8 viisteet. Nää liimataan yhteen epoksilla. Tässä ohennettu liima levitettynä. Päälle tuli vielä kammattu kerros paksunnettua.

Sitten palat suoraksi yhjdessä ja reiluun puristukseen.

Tiukkaan puristukseen. Vaikka liitos on muutenkin jämpti.

Tätä harjoitusta toistettiin yhteensä 5 kertaa. Jatkot on hajautettu eri kohtiin lähes koko kölipuun mitalta.

 

Koko kölin mittaiset laudan pätkät plaanattiin sitten ylä ja alapinnoiltaan tasisiksi. Liimaan noita lautola sitten yksitellen nipuksi. Vajaa kolmekymmentä puristinta kuhunkin liimaukseen.

Nyt tarvii katsoa että tukista tulee myös vertikaali suunnassa suora. Siksi liimaus tehdään lattialla.

Tästä se kölipuu nousee.

Liimauksissa jatkojen sijoittelu toisiinsa nähden eripuolille köliä on oleellista kestävyyden luomiseksi. Siksi toisissa laudoissa on 2 jatkosta jotta jatkot saatiin hajautettua laajalle alueelle.

Pakka saatiin liimattua kasaan.

 

Liimauksen jälkeen plaanasin sivut tasisiksi ja puhtaiksi liima purseista. Paksuuteen jätin kuitenkin liki 1cm extraa että veneen ja rautakölin muodot saadaan tehtyä paikanpäällä ja kölissä piisaa veistovaraa.

Plaanauksen yhteydessä tehtiin myös pintojen väliset kulmat suoriksi useasta paikasta mittaamalla. Kölipuun keskilinja piirrettiin suoraksi ja sitä käytettiin sivujen suoristamisen referenssinä. Näin tammilautojen loputkin kieroudet hävisi.

  

 

Siinä seisoo. Kutterinpurua on paljoin lattialla.

 

Vanha kölipuu otettiin vertailukohdaksi ja mitat siirrettiin siittä.

Lautaurien hahmotelma paksulla tussilla ja tarkat mitat sitten ohuella. Näin viivan paksuus kertoo mulle heti onko mitta tarkka vai jätetäänkö pelivaraa paikanpäällä säätöön.

  

Se alkais oleen siinä.

 

Kun lautaurat saatiin veistettyä sovitin kölipuun veneen alle ja porasin sidospulttien reijät paikallaan. Näin sain lautauran lähdöt istumaat tarkasti steeveihin ja reijät tarkasti kohdalleen.

  

Sinne sen tarvisi mennä.

  

Lautaurat kohdistui laakista kummassakin päässä.

Ja reijätkin tuli keskiviivalle. :) Sidospulttien alapäät upotettiin tukiin pyöreillä upotuksilla.

  

Siinä, Viimeisen kerran lappeellaa tuo selkäranka.

Reikien teon jälkeen kyllästin ja lyijymönjäsin kölipuun ja rungon vastakkaiset pinnat. Ensin ohennetulla ja sitten paksummalla mönjällä.

  

  

 

Mönjän kuivuttua pääsin asentamaan kölipuun asennusmassan kanssa paikalleen.

No kukas se siellä on.

 

Keula olis siinä kiinni.

  

 

Perän sidospulttien kanssa tuli pieni ongelma kun taaempi sidospultti oli 10cm paksun valetun piki kimpaleen alle.

Jossain tuola se on... kaivetaan. No siellähän se pultti luuraa.

  

Ja etummainen oli pienen poikittaistuen alla. Poistin poikittaistuen ja talttasin pikeä irti klöntteinä. Loppu piki piti sulattaa kuumailma puhaltimella että pultti saatiin esiiin.

Pien poistamista varten tarvi myös irrottaa potkuriakseli ja vannasputki koska pultit oli vannasputken alla.

Sellainen kiertomatka.

Sielä ne pultit nyt sitten kuitenkin on.

 

Kun kölipuu saatiin kiinni veneeseen päistään mallinsin rautaköliä sen alle.

Rautakölin reikien läpi löin merkit jättituurnalla kölipuuhun. Näin kölipultit saadaan tarkasti istumaan rautaköliin.

Noille hollille se pitäis laittaa.

Kun merkit saatiin kölipuuhun siirsin painokölin taas sivuun ja porasin kölipulttien reijät.

Huh että on tammi kovaa 22mm terällä.

20cm paksuun tukkiin meni dewaltista kaksi akun latausta per reikä. Ja äijänkin tarvi puhaltaa välillä kun paikoin reikiä.

Reijät tehtiin tarkasti suoraan ettei painokölin ja kölipuun reikien väliin tule mutkaa.

Poraamisen jälkeen kölipuun alapinta kyllästettiin ja lyijymönjättiin.

Painokölin yläpinnassa oli melko paksusti möhnää jonka putsasin kulmahiomakoneella. Möhnä päästi niin paksut savut verstaalle että huippuimuri tarvi pitää täysillä ja ovi auki että näki jotain. En tiedä mitä oli mutta nyt on poissa.

Puhdistuksen jälkeen painokölin yläpinta suojattiin myös lyijymönjällä.

  

 

Kun mönjät oli kuivuneet painoin pari kölipulttia nafteihin reikiinsä kölipuusta. Ne saa auttaa lopullisessa kohdistuksessa kun painoköli nostetaan paikalleen.

Sinne se humpsahtaa.

  

Kun linjaus oli kohdillaan saumaan laitettiin reilusti asennusmassaa.  Kölipulttien ympäri ja reunoille. Laitoin massaa kaikkiaan 3 tuubia tuonne koska painokölin yläpinta on todella epätasainen.

  

Lopuksi annetaan painovoiman tehdä tehtävänsä ja humps. Vene seisoo taas kölillään. Välissä on vaan nippu uutta tammea uuden kölipuun muodossa.

  

Pienet hienosäädöt vielä kun massat on kuivaneet ja se on hyvä.

Uuden kölipuun puutyöt on kokolailla siinä.

Sitten duunataankin uudet kölitukit ja alimmat laudat.
 

Kölitukit tehtiin tammesta vanhoja mallina käyttäen.

 

Nämä sipivat paikoilleen mukavasti.

 

Mutta ennen kiinnitystä tehtiin vielä uudet alimmat laudat. Vanhat oli ihan ok mutta jo parhaat päivänsä nähneet joten uusien teko oli järkevintä.

Senverran pitkiä pätkiä noi oli että yks lauta tarvi tehdä kahdesta aihiosta. Löysin hyvää oksatunta lautaa josta uudet tehtiin.

  

Mittojen jälkeen lauta aihiota soviteltiin paikoileen. Kyllä se sinne istui hienosti.

Sovittelun jälkeen otin laudat pois ja ne mönjättiin kölipuun vastinpuolelta. Samalla lautaura mönjättiin.

  

Sen jälkeen laudat laitettiin paikoilleen ja ruuvattiin alareunastaan. Pariin lautaan meni 200 ruuvia.

 

Testasin piruuttaan toisella puolella  kuinka hyvin vanha lauta istuisi paikalleen. Se meni just...

Hyvin kopioitu lautaura kölipuussa.

 

Yhdessä laudassa oli ikävän näköinen oksakohta joka porattiin pois ja paikattiin.  Sitten sekin mönjättiin ja asennettiin.

 

Sitten ruvetaankin siistimään paikkoja.

Deadwood laitettiin paikoileen.

Tein myös keulan pikku deadwoodin uusiksi koska vanha oli hiukan aikaa nähneen oloinen.

Siinä se komeus alkaaoleen puuosiltaan taas kasassa.

Kun laudat saatiin niittailtua paikalleen niin ne kyllästettiin.

Kaikkiaan imaisivan 12l kyllästettä. Naulojen ja ruuvien reijät paklattiin liitukitillä.

Kyllästeen imeydyttyä sipastiin sitten pintaan muutama kerros lyijymönjää.

  

 

Sitten päästiinkin maalaileen primeri kerrokset.

 

Primereiden jälkeen asennettiin vielä heloitukset. Irrotetut läpiviennit, uusi pohjaproppu, vannasputki ja peräsin paikoilleen.

Vannasputki tulee tiivistää kunnolla.

 

Ja kalarauta kiinni.

  

 

Omistaja kävi tarkistamassa veneen ja asennettiin moottori paikoilleen.

Se projekti onkin sitten loppuitkuja vaille.

Niin se vaan vaihtui kölipuu tuollaiseenkin paattiin. Työ ei ole aivan pienimmästä päästä. Siittä kun vene tuli halliin ja saatiin valmiiksi meni 6kk kalenteriaikaa.

Aeolus matkaa nyt takaisin kotiinsa omistajansa hyvään hoitoon.

Projekti on päättynyt.

 

Free Joomla! template by L.THEME